Miksi kiipeilijän sormet näyttävät kiipeilijän sormilta?
Ihmiskeholla on huikea kyky sopeutua kuormitukseen, ja se näkyy monen kokeneen kiipeilijän sormissa.
Sitä, miksi joidenkin kiipeilijöiden sormet muuttuvat näkyvästi kiipeilyn aloittamisen myötä, ei tiedetä. Toisilla vastaavia näkyviä muutoksia ei tule kovasta harjoittelusta huolimatta. Ovatko muutokset hyvä vain huono asia? Jos paksumpi sormi on vahvempi, onko ohuempisorminen kiipeilijä alttiimpi sormivammoille?
Lihaksen harjoittaminen kehittää lihaksen hermotusta. Kun olet aiemmin saanut täysillä ponnistellessasikin vain osan lihassoluista osallistumaan leuanvedossa tarvittavaan lihastyöhön, harjoittelun myötä saat suuremman osan rekrytoitua mukaan. Harjoittelu kasvattaa myös lihassolujen sisällä olevien, lihassupistuksessa lyhenevien sarkomeerien määrää. Tämä saa lihaksen poikkipinta-alan kasvamaan, mikä sekin kasvattaa lihasvoimaa.
Lihasten vahvistuminen on suhteellisen suoraviivainen ja nopeasti etenevä prosessi, joka on jokaiselle kiipeilijälle tuttu. Muiden kehon kudosten sopeutuminen harjoitteluun on usein vieraampaa. Kiipeilijän olisi kuitenkin hyvä ymmärtää perusteet myös harjoittelun vaikutuksista esimerkiksi jännekudokseen, jotta vammojen ehkäisy olisi helpompaa.
Jänne on tehty sidekudoksesta ja vahvistuu sopivan kuormituksen seurauksena. Tämänhetkisen käsityksen mukaan rasitus rikkoo jännekudoksen homeostaasitilan ja käynnistää reaktion, jossa vanha sidekudos korvautuu uudemmalla, vahvemmalla materiaalilla. Kuormituksen seurauksena kollageenisäikeet myös järjestäytyvät uudelleen, lisääntyvät ja paksuuntuvat lisäten näin jänteen vahvuutta monella tavalla. Kokeneiden kiipeilijöiden sormien koukistajajänteitä tutkittaessa on huomattu, että ne saattavat olla jopa 50 % paksumpia kuin ihmisillä keskimäärin. Sormien ojentajajänteissä, jotka kuormittuvat kiipeilyssä vähemmän, vastaavaa eroa ei ole huomattu.
Jänteet toimivat koko ajan yhteistyössä lihasten kanssa, joten lihasvoiman kehittyminen vahvistaa yleensä myös jännettä. Lihas vahvistuu kuitenkin nopeammin kuin jänne. Tämä saattaa aiheuttaa ongelmia esimerkiksi silloin, kun nopeasti vahvistuneet lihakset jaksaisivat tehdä 8a:n muuveja, mutta sormien, kyynärpään tai olkapään alueen jänteet eivät ole tähän vielä valmiit. Lihasten hermotus kehittyy nopeasti ja poikkipinta-alassa voi havaita muutoksia kuukauden tai kahden harjoittelun jälkeen. Jänteiden rakenteessa tapahtuu ensimmäisiä havaittavissa olevia muutoksia muutamassa kuukaudessa, kun poikkipinta-alan muutokset vievät jopa vuosia. Tämän vuoksi nuorten sekä nopeasti kehittyvien kiipeilijöiden on erityisen tärkeää harjoitella järkevästi ja pitää huolta palautumisesta.
Jänne vahvistuu eniten silloin, kun liikettä tehdään kovalla, vähintään 80% maksimista olevalla vastuksella ja hitaalla temmolla.
Riittävän kova kuormitus on siis tärkeämpi asia kuin kuormituksen määrä jänteen vahvistumisen kannalta. Aloittelevan kiipeilijän jänteet saavat uudenlaista kuormitusta riittävästi jo kiipeilystä. Kokemuksen lisääntyessä harjoitteluun kannattaa kuitenkin ottaa mukaan myös kuormittavampia harjoituksia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi otelautaharjoittelua sekä voimaharjoittelua riittävän suurilla kuormilla.
Jänteet ovat alttiita rasitusvammoille ja parantuvat varsin hitaasti. Siksi on tärkeää huolehtia sopivasta palautumisesta. Jos kuormitus toistuu liian kovana liian usein ja jänne ei toistuvasti ehdi palautua edellisestä kuormituskerrasta ennen seuraavaa, seurauksena on rasitusvamma. Palautumisen nopeus riippuu esimerkiksi urheilijan iästä ja harjaantuneisuudesta, mutta usein jännekudoksen palautuminen vie kaksi vuorokautta kovan kuormituksen jälkeen.
Myös pulleyt vahvistuvat harjoittelun myötä. Pitkään ja kovalla tasolla (mediaani 8b) kiivenneiden aikuisten A2 ja A4 -pulleyt ovat jopa 82 % paksumpia kuin ihmisillä keskimäärin. Ne myös kestävät huomattavasti suurempia voimia. On harvinaista, että pulleyt ovat tunnusteltavissa ihon läpi, mutta joillakin kokeneilla kiipeilijöillä se on mahdollista.
Nivelet tarvitsevat kuormitusta pysyäkseen terveinä. Luiden päissä olevat nivelpinnat, jotka liukuvat toisiaan vasten nivelen liikkuessa, koostuvat nivelrustosta. Nivelruston aineenvaihdunta on heikko ja se tarvitsee kuormitusta, joka tehostaa ravintoaineiden välittymistä kudoksessa. Liiallinen kuormitus saattaa kuitenkin olla nivelille haitaksi ja olla yhteydessä rustopintojen hajoamiseen ja nivelrikon kehittymiseen. Joillakin kiipeilijöillä on havaittu sormissa samankaltaisia muutoksia kuin nivelrikkoa sairastavilla. Usein näihin muutoksiin ei kuitenkaan liity kipua ja nivelraon kaventuminen, joka on tyypillistä nivelrikossa, on kiipeilijöillä harvinaista. Asiaa on tutkittu parinkymmenen vuoden ajan, mutta on silti epäselvää, liittyvätkö kiipeilijöiden sorminivelissä olevat muutokset alkavaan nivelrikkoon vai eivät. Siitä on kuitenkin tutkimusnäyttöä, että nuoruusiässä tehty kampuslautaharjoittelu saattaa altistaa myöhemmälle nivelrikolle.
Harjoittelu vahvistaa myös luustoa. Niin luun massa, rakenne kuin vahvuuskin riippuvat siitä, millaista ja missä suunnassa luuhun kohdistuu mekaanista kuormitusta. Pääosin luut vahvistuvat kasvuiässä, mutta sormiluissa tapahtuu muutoksia aikuisenakin vuosien ja vuosikymmenien kiipeilyharrastuksen myötä. Pitkällinen kiipeily kasvattaa joillakin kiipeilijöillä luun tai nivelen ympärysmittaa. Useammin sormiluun kova ulkokuori kuitenkin vahvistuu sisäänpäin, kohti luun sisällä olevaa pehmeämpää luuydintä.
Joidenkin kiipeilijöiden paksuuntuneet sormet ovat merkki sormien adaptoitumisesta kovaan kuormitukseen ja hyvä asia. Toisilla sormien rakenteet ovat myös vahvistuneet, mutta ilman poikkipinta-alan kasvua.
Joskus sormissa voi olla turvotusta. Se on merkki ongelmista ja tarkoittaa, että asialle täytyy tehdä jotain. Usein kuormituksen vähentäminen tai harjoittelun muuttaminen auttaa, mutta jos turvotusta ei saada aisoihin tai siihen liittyy kipua, kannattaa käydä asiantuntijalla tutkituttamassa, mistä on kyse.
Teksti: Fysioterapeuttiopiskelija Anna Sjöman
Lähteitä ja lisää luettavaa:
Allenspach, P., Rufibach, K., Saupe, N. & Schweitzer, A. 2011. Radiological changes and signs of osteoarthritis in the fingers of male performance sport climbers. Journal of Sports Medicine and Physical Fitness 51:497-505.
Antony, B., Venn, A., Cicuttini, F., March, L., Blizzard, L., Dwyer, T., Cross, M., Jones, G. & Ding, C. 2015. Association of physical activity and physical performance with tibial cartilage volyme and bone area in young adults. Arthritis Research and Therapy 17:298.
Bohm, S., Mersmann, F. & Arampatzis, A. 2015. Human tendon adaptation in response to mechanical loading: a systematic review and meta-analysis of exervise intervention studies on healthy adults. Sports Medicine-Open 1:7.
Brumitt, J. & Cuddeford, T. 2015. Current concepts of muscle and tendon adaptation to strength and conditioning. International Journal of Sports Physical Therapy 6:748-760.
Brumitt, J. & Cuddeford, T. 2015. Current concepts of muscle and tendon adaptation to strength and conditioning. International Journal of Sports Physical Therapy 6:748-760.
Garcia, K., Jaramillo, D. & Rubesova, E. 2018. Ultrasound evaluation of stress injuries and physiological adaptations in the fingers of adolescent competitive rock climbers. Pediatric Radiology 48:366-373.
Hahn, F., Erschbaumer, M., Allenspach, P., Rufibach, K. & Schweitzer, A. 2012. Physiological Bone Responses in the Fingers After More Than 10 Years of High-Level Sport Climbing: Analysis of Cortical Parameters. Wilderness & Environmental Medicine 23:31-36.
Kokkinias, A. & Kokkinias, S. 2017. Mechanical loading effect to the functional bone adaptation. Jounal of Frailty, Sarcopenia and Falls 2:62-64.
Magnusson, S., Narici, M., Maganaris, C. & Kjaer, M. 2008. Human tendon behaviour and adaptation, in vivo. The journal of physiology 586:71-81.
Magnusson, S., Langberg, H. & Kjaer, M. 2010. The patogenesis of tendinopathy:balancing the response to loading. Nature Reviews. Rheumatology 6:262-268.
Malliaras, P., Kamal, B., Nowell, A., Farley, T., Dhamu, H. 2013. Patellar tendon adaptation in relation to load-intensity and contraction type. Journal of Biomechanics 46:11.
Schreiber, T., Allenspach, P., Burkhardt, S. & Schweizer, A. 2015. Connective tissue adaptations in the fingers of performance sport climbers. European Journal of Sport Science 8:696-703.
Schöffl, V., Hochholzer, T., Imhoff, A. & Schöffl, I. 2007. Radiographic Adaptations to the Stress of High-Level Rock Climbing in Junior Athletes: A 5-Year Longitudinal Study of the German Junior National Team and a Group of Recreational Climbers. The American Journal of Sports Medicine 1:2007.
Schöffl, V., Hoffman, P., Imhoff, A., Küpper, T., Schöffl, I., Hochholzer, T. & Hinterwimmer, S. 2018. Long-Term Radiographic Adaptations to Stress of High-Level and Recreational Rock Climbing in Former Adolescent Athletes: An 11-Year Prospective Longitudinal Study. Orthopaedic Journal of Sports Medicine 6:9.
Wiesinger, H., Kosters, A., Muller, E. & Seynnes, O. 2015. Effects of Increased Loading on In Vivo Tendon Properties: A Systematic Review. Medicine And Science in Sports And Exercise 9:1885-1895.
Wisdom, K., Delp, S. & Kuhl, E. 2015. Use it or lose it: multiscale skeletal muscle adaptation to mechanical stimuli. Biomechanics and Modeling in Mechanobiology 14:195-215.